Kommunikaatiolla tarkoitetaan sitä toimintaa, jossa ihminen on tavalla tai toisella yhteydessä toisen ihmisen mielen sisältöön. Kommunikaatiolla on aina jokin tavoite: se voi olla esimerkiksi kokemusten jakaminen, kuulumisten kysyminen tai vaikkapa se, että saa toisen ihmisen toimimaan haluamallaan tavalla antamalla hänelle jonkin käskyn tai kehotuksen. Kommunikaatio on ihmiselle tyypillistä toimintaa; kaikilla ihmisillä on luonnostaan tarve ja halu kommunikoida muiden kanssa.

Puhe on tavallisin, mutta ei ainoa kommunikaatiokeino. Puheen ohella kommunikaatiotilanteessa on läsnä paljon muutakin, jota emme yleensä tule ajatelleeksi. Puhuja käyttää eleitä, ilmeitä, äänenpainoja ja muita ei-kielellisiä keinoja puheensa rinnalla. Suuri osa viestin välittymistä puhujalta kuulijalle onkin juuri ei-kielellistä kommunikaatiota. Puhe ei ole myöskään varhaisin kommunikaatiokeino. Itse asiassa puhe ei kehity, ellei lapsi sitä ennen kommunikoi muilla tavoin toisten ihmisten kanssa. Kommunikaatio voi tapahtua myös kokonaan ilman puhetta esimerkiksi kirjoittamisen, viittomisen tai kuvien avulla. Kukapa ei olisi ulkomaanmatkalla törmännyt tarjoilijaan, jonka kanssa ainoa yhteinen kieli on elekieli!

Tavallisesti kommunikaatio on niin arkista ja automaattista toimintaa, ettei siihen tietoisesti kiinnitetä huomiota. Onnistunut kommunikaatio kuitenkin vahvistaa edelleen halua olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Tämä näkyy hyvin etenkin varhaislapsuudessa, kun erilaiset kommunikaatiokeinot ovat vasta kehittymässä. Pieni lapsi oppii, että sanomalla ”maito” äiti tulee ja antaa maitoa, jolloin onnistunut kommunikaatiokokemus motivoi lasta kommunikoimaan samalla tavalla jatkossakin. Kommunikaatioon kiinnitetään huomiota yleensä vasta siinä vaiheessa, kun sen avulla ei päästä asetettuun tavoitteeseen. Epäonnistunut kommunikaatio voi saada aikaan hämmennystä ja turhautuneisuutta esimerkiksi silloin, kun tarjoilija pitkään elehdittyään ja huolimatta asiakkaan lukuisista varmistuksista tuo pöytään tartar-pihvin pippurileikkeen sijaan.

Kommunikaation onnistuminen on sekä puhujan (kommunikaatioaloitteen tekijän) ja kuulijan/kuulijoiden (vastaanottajien) varassa. Yleensä kielelliseltä taidoltaan kehittyneempi osapuoli ohjailee kommunikaatiotilannetta ja tekee tulkintoja toisen osapuolen kommunikaatioaloitteista tai –vastauksista. Näin on esimerkiksi silloin, kun lapsi opettelee puhumaan. Mitä kehittyneemmät lapsen kielelliset taidot ovat, sitä tasavertaisempia lapsi ja aikuinen ovat kommunikaatiokumppaneina.