VIITTOMIEN KÄYTTÖ KOMMUNIKAATIOSSA

Tukiviittomat Tukiviittomat tai avainviittomat ovat yksi puhetta tukevan ja korvaavan kommunikaation muoto. Tukiviittomat ovat suomalaisesta viittomakielestä lainattuja viittomamerkkejä. Niitä käytetään puheen kanssa, puhutun kielen rakenteen mukaan selventämään ja visualisoimaan puhuttua kieltä. Tukiviittomia käytettäessä lauseesta viitotaan tärkeimmät avainsanat, ei siis jokaista sanaa. Tukiviittomia käytettäessä puhutaan aina selkeästi ääneen. Tukiviittomia käytetään esimerkiksi puhe- ja kielihäiriöisten lasten kanssa ja kehitysvammaisten ihmisten kanssa. Viitottu puhe Viitottu puhe on kommunikaatiomenetelmä, jossa viittomilla pyritään kuvaamaan puhutun kielen viestiä. Viitotussa puheessa käytetään myös viittomakielen viittomamerkkejä, mutta noudatetaan puhutun kielen kielioppia ja sanajärjestystä. Lisäksi voidaan käyttää varsinaiseen viittomakieleen kuulumattomia viittomia ilmentämään puhutun kielen partikkeleita tai muita elementtejä, joille ei viittomakielessä ole olemassa viittomaa. Viitottua puhetta tai suomen kielen mukaista viittomista käytettäessä voidaan puhua ääneen samalla kun viitotaan tai viittoa äänettömästi selkeällä huuliolla, kuitenkin puhutun kielen rakenteen mukaan. Viitottua puhetta käyttävät esimerkiksi kuuroutuneet tai huonokuuloiset henkilöt.

Viittomakieli

Suomalainen viittomakieli on oma itsenäinen ja luonnollinen kielensä, jolla on puhutuista kielistä poikkeava rakenne ja kielioppi. Viittomakieli ei ole kansainvälinen vaan eri maissa on omat viittomakielensä, joissain maissa jopa useampia. Viittomakieltä käytetään yleensä äänettömästi, mutta huuliossa voi silti näkyä osittaisia sanahahmoja tai viittomakielisiä huuliohahmoja. Viittomakielessä olennaista on visuaalisuus ja tilankäyttö.

Viittomat puhetta tukevana ja korvaavana kommunikaationa

Tukiviittomien käytöllä on monia myönteisiä vaikutuksia sekä lapsen että hänen kanssaan viittomia käyttävän kumppanin kommunikaatioon. Kun viittomia käytetään lapsen kanssa kommunikoidessa, puhujan puhe hidastuu ja viestin avainsanat korostuvat. Lapsi kuulee siis puhetta hitaasti, selkeästi ja juuri hänelle osoitettuna, mikä helpottaa puheen hahmottamista. Lisäksi viittominen havainnollistaa puheen rytmiä. Viittoma helpottaa myös sanan mieleen palauttamista, toimien ikään kuin muistisääntönä sanalle. Viittomakommunikaatio vaatii katsekontaktia, joten viittominen pysäyttää lapsen katsomaan viittomista ja kuuntelemaan samalla puhetta. Monet lapset, joilla on kielellisiä vaikeuksia pystyvät paremmin vastaanottamaan visuaalista kuin auditiivista informaatiota. Viittoman visuaalinen hahmo jää mieleen paremmin kuin auditiivisesti havaittava äännejono. Viittoessa viittoman visuaalinen muoto siis tukee auditiivista sanahavaintoa. Viittomia käyttäessään lapsi pystyy ilmaisemaan itseään muille ja hänet ymmärretään. Tämä auttaa lieventämään puhevaikeuksista aiheutuvaa ahdistusta ja turhautumista ja tätä kautta myös puheen tuottaminen helpottuu ja vähitellen myös lisääntyy.

Viittomien tuottaminen on motorisesti helpompaa kuin puheliikkeiden tuottaminen. Lapsi, jolla on puhemotoriikan ongelmia, voi saada viittomista ilmaisukeinon, joka helpottaa kommunikaatiota ja sitä kautta rohkaisee myös puheen tuottamisen yrittämiseen.Viittomat, kuten puhekin, tuotetaan itse ja ilman apuvälineitä. Viittomien käyttö ohjaa lasta alusta asti itsenäiseen ilmaisuun.  Viittomat ovat aina mukana ja saatavissa, eikä lapsi ole riippuvainen toisen ihmisen tuesta ilmaisukeinonsa käytössä tai kuvakansion merkkien rajallisuudesta. Jos lapsella on motorisia rajoitteita ,viittomia voidaan myös muuttaa helpommin suoritettaviksi, mutta pääasiassa pyritään aina oikeiden ja täydellisten suomalaisen viittomakielen viittomien käyttöön.

Perheelle voidaan antaa viittomaopetusta kotiopetuksena. Tällöin opettaja - yleensä viittomakielen tulkki -  käy perheen kotona antamassa opetusta esimerkiksi kerran viikossa.  Kotiopetuksen tarkoituksena on, että lapsi oppii käyttämään viittomia nopeammin ilmaisunsa ja ymmärtämisen tukena, kun viittomia käytetään lapsen ympäristössä. Hyvässä kieliympäristössä on sellaisia ihmisiä, jotka käyttävät lapsen kanssa samaa ilmaisumuotoa ja toimivat siten kielimalleina. Vanhemmat ja sisarukset sekä päivähoidon henkilöt ovat lapselle tärkeitä ihmisiä ja myös lapsen ensisijaisia kommunikaatiokumppaneita. Lapsesta ei voi tulla taitavaa viittojaa, jos lähiympäristö ei ymmärrä lapsen kommunikaatiota eikä tue tätä viittomien käytössä. Vanhempien tehtävänä ei kuitenkaan ole toimia lapsensa kuntouttajina, vaan luoda otollinen kieliympäristö ja siten tukea lapsen kehitystä jokapäiväisessä elämässä. Opetus on perheelle maksutonta ja sitä haetaan oman kotikunnan sosiaalitoimen vammaispalveluista.

Viittomien käytön tarkoitus on tukea ja vauhdittaa lapsen puheen kehitystä. Puheen alkaessa kehittyä viittomat jäävät vähitellen tarpeettomina pois tai ne voidaan ottaa käyttöön tilanteessa, joka vaatii erityistä selvennystä. Jos puhe ei jostain syystä etene lainkaan, viittomista muodostuu lapselle toimiva puhetta korvaava kommunikaatiokeino.