Tarve vuorovaikutukseen on meissä olemassa jo syntymässä - vuorovaikutus alkaakin äidin ja lapsen välillä jo ennen syntymää. Vuorovaikutus on katsekontaktia, kosketusta, toisen kuuntelemista ja toisen sanalliseen ja sanattomaan viestiin vastaamista. Se on kaksisuuntainen tapahtuma, jossa ihmiset pyrkivät ymmärtämään toisiaan ja ilmaisemaan omasta itsestään jotakin toiselle. Vuorovaikutus on perusta kommunikaation kehittymiselle.

Kun lapsella on kehityksen viivettä tai jokin todettu neurologinen sairaus tai vamma, tämä vaikuttaa hänen vuorovaikutuksen edellytyksiinsä monella tavalla. Näkö- tai kuulovamma asettaa kielen ja kommunikaation kehitykselle erilaisia haasteita kuin vaikkapa liikuntavamma tai autismin kirjon häiriöt. Aikuisilla taas sairaus tai vamma voi aiheuttaa opitun kielen ja kommunikaatiokyvyn heikentymistä joko vähitellen tai äkillisesti. Kaikissa näissä tilanteissa vuorovaikutus on vaativaa ja lähiympäristö tarvitsee riittävästi tukea pystyäkseen rakentamaan parhaan mahdollisen vuorovaikutus- ja kommunikaatioympäristön.